Lastu laineilla

"Kuin lastu maailmantalouden laineilla." Näin kommentoi Islannin pääministeri jokin aika sitten maansa taloudellista tilannetta. Lause tuli mieleen, kun kaupunginvaltuuston kokouksessa esiteltiin Vantaan ensi vuoden budjettia. Talousarvion valmistelu on aloitettu viime keväänä. Viimeiset viilaukset tehtiin alkusyksystä. Painoon se meni lokakuun alussa. Budjetin valmistelu on aloitettu aikana, jolloin maailmantalouden näkymät olivat kuin kaunis maisema verrattuna tähän päivään. Eräs amerikkalainen professori kuvasi meneillään olevaa finanssikriisiä osuvasti: "Finanssimarkkinat ovat kuin verkko, joka kestää pienet iskut, koska verkko joustaa. Mutta jos verkko repeää, kukaan ei tiedä mitä tapahtuu.

Tosiaan, kukaan ei tiedä mitä tulee tapahtumaan ja mitä vaikutuksia sillä on Vantaalle. Talouden taantumissa ja lamassa, vaikutukset tuppaavat näkyä ensimmäisenä sen pienen ihmisen elämässä - eläkeläisen, opiskelijan, duunarin tai yksinhuoltajan kukkarossa. Siksi Vantaankin on varauduttava ja tehtävä suunnitelma siitä, miten tilanteesta kuin tilanteesta selvitään ja kuntalaisen kannalta tärkeimmät palvelut pidetään pyörimässä.

Vanha sanonta kuluu, että se mikä menee alas, tulee pomminvarmasti myös ylös. Niin tulee tapahtumaan tälläkin kertaa. Nyt vain olisi tärkeintä välttää pahimmat virheet ja esimerkiksi 90-luvun kaltaisiin ennaltaehkäisevän työn alasajoon ei ole enää varaa. Veikkaanpa, että viime vuosikymmenen kipeimmät päätökset näkyvät tänä päivänä HUS:in nuorten psykiatrian hoitojonoissa.

Ensi valtuustokausi ei tule olemaan helppo. Uusia avauksiin - taloudellisiin satsauksiin ei liene montaa lanttia. Asiat on pystyttävä tekemään paremmin. Sosiaali- ja terveystoimessa on tehostettavaa 150 henkilötyövuoden verran. Muillakin toimialoilla on käytävä rakenteet läpi. Vuoden aikana kaupunkiin on tullut 300 uutta työntekijää lisää. Ovatko nämä resurssit menneet suoraan palveluihin, vai hallintoon? Se pitää nyt käydä läpi ja asiat on tehtävä paremmin.

Yli 90 % enemmän kuin 70 000 euroa vuodessa ansaitsevista äänestää vaaleissa kuin vaaleissa. Uskon, että tämä näkyy yhteiskunnassa tänäkin päivänä. Entäpä ne Vantaan lähiöissä asuvat ihmiset, jotka eniten politiikkaa tarvitsevat? Lähtevätkö he äänestämään, vaikka läpi tuulen ja tuiskun? Toivottavasti, sillä nyt jos koskaan sosiaalista, ja oikeudenmukaista politiikaa tarvitaan.

Kiinteistöverosta

Mahtavaa!


Taas on kunnallisvaalit. Itsekin hieman ihmettelen viikonlopun leppoisaa meininkiä Tikkurilan maalaismarkkinoilla. Vieläkin (sunnuntaiyö, aivan liian myöhään) tuntuu olevan draiwi päällä. Mieleen kun eduskuntavaaleista jäi lähinnä järjetön hösis paikasta toiseen ja nenäliinapakettien tyrkyttäminen ohikulkeville, katseensa visusti maassa pitäville potentiaalisille äänestäjille. Tänään oli oikeasti tosi kivaa. Jakotuotteet (vanhat kunnon) nenäliinapaketit ja kukkasipulipussit menivät kuin kuumille kiville. Yllätyksekseni moni kuntalainen oli tullut varta vasten minua tenttamaan. Eli kaiken kaikkaan hieman erilainen meininkin kuin Klaukkalan markkinoilla joulukuussa -06. Silloin sai tosiaan aloittaa itsensä ja tuotteen ("miksi mä sulta nenäliinapaketin haluaisin") esittelystä. Nyt sai mennä suoraan asiaan, kun porukka tuntee jo.


Eräs asia, jota kestoaiheeksikin voisi nimittää, puhutti jälleen monia kuntalaisia: kiinteistövero. Minulta kysyttiin moneen otteeseen, miksi emme nyt alenna kiinteistöveroa, kun verokarhu tarkistelee tonttien verotusarvoja ylöspäin lähivuosina. Kaupungin tulokertymä pysyisi suurinpiirein samana.


Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että ainakaan pääkaupunkiseudulla asumisen hintaa ei pitäisi enää nostaa tippaakaan. Täällä on jo nyt pulaa kohtuuhintaisista asunnoista, niin kerros- kuin pientaloista. Muun muassa edellä mainittujen syiden vuoksi me itse asiassa alensimme vakituisen asunnon kiinteistöveroa 0,42 prosentista 0,3 prosenttiin. Tämä tietysti helpottaa niiden kukkaroa eniten, joiden asuinrakennuksen verotusarvo on suhteellisesti korkeampi, kuin esimerkiksi tontin (uusi talo pienellä tontilla).


Miksi sitten emme alentaneet yleistä (siis tonttiin kohdistuvaa) kiinteistöveroprosenttia? Sepä ei olekaan niin yksinkertainen asia, ainakaan kuntatalouden näkökulmasta. Kiinteistöveron tuotoksi Vantaalla vuonna 2008 arvoidaan noin 50 miljoonaa euroa. Yli 95 % verokertymästä tulle yleisen ja vakituiseen asuntoon kohdistuvan veron kautta. Loppu lienee voimalaitosten ja rakentamattoman asuinpaikan kiinteistöveroa. Yleinen kiinteistöveroprosentti on sama niin asuintonteille kuin liike-elämän käytössä oleville tonteille. Ja kun Vantaa on sattuu olemaan työpaikkavaltainen kunta ja meillä on markettia vaikka muille jakaa, tarkoittaa se sitä, että kiinteistöverokertymästä suurin osa tulee muilta kuin kunnan vakituisilta asukeilta. Toisin sanoen noin 2/3 Vantaan 50 miljoonan euron kiinteistöverosta maksavat yksityiset yritykset. No, mutta tämähän pelkästään positiivinen asia ja kertoo siitä, että Vantaa on elinkeinoelämän silmissä houkutteleva investointikohde. Bravo.



Sitten kun ryhdytään ryhdytään miettimään kiinteistöveron laskemista, lyö kaupungin tuloksekas elinkeinopolitiikka ikävästi kiinteistöveronmaksajan korville. Nimittäin, jos kiinteistöveroprosenttia laskettaisiin esimerkiksi niin, että verokertymä olisi 40 miljoona euroa 50 me:n sijaan, koituisi tästä asukkaille hyötyä vain noin 3 miljoonan euron verran. Ja voitte uskoa, että 10 miljoonan lovi kaupungin (jonka tulos tänä vuonna saadaan nipin napin plussalle) kassassa on paljon - todella paljon.



Ja kuten sanottu, en missään tapauksessa kannata kiinteistöveron kiristämistä - päinvastoin. Pääkaupunkiseudun asumiskustannukset ovat jo nyt päätä huimaavia. Mutta kun asioita ryhdytään laittamaan tärkeysjärjestykseen, veikkaanpa, että se 5000 neliön tontille rakennetussa rintamamiestalossa ikänsä asunut mummo valitsee mielummin toimivat terveyspalvelut, kunnollisen kotihoidon ja laadukkaan vanhustenpalvelut kuin muutaman kympin edullisemman kiinteistöveron. Esitänkin harkittavaksi yleisen kiinteistövero jakamista lainsäädännöllisesti siten, että kunnat voisivat päättää vakituisille asuintonteille ja liiketonteille kummallekin oman kiinteistöveroprosentin. Valtio toki edelleen määrittäisi ylä- ja alarajat.