Hyvinvointi syntyy työstä – ei kansalaispalkasta

Maria Saarivuo-Sirén kirjoitti Vantaan sanomissa (28.1) perustulosta ja väitti, että sitä kritisoidaan väärillä olettamuksilla. Saarivuo-Sirén esitti itse useita perustuloa koskevia väittämiä, joiden perusteeksi hänellä ei ollut muuta kuin omat käsityksensä. Ihmekös tuo, sillä perustulon vaikutuksista ei voida tietää etukäteen juuri mitään. Se olisi laaja yhteiskuntapolitiikan käännös, jollaisesta ei ole juuri mitään aiempia kokemuksia ja epävarmuuksia on useita.

Perustulon työhön kannustavuus perustuu siihen, että sillä käytännössä korvattaisiin nykyinen sosiaaliturva. Väitetään, että vain tätä kautta kaiken työn vastaanottaminen voisi olla ehdottoman kannattavaa. Vihreiden perustulo-malli kuitenkin säilyttäisi toimeentulotuen ja asumistuen, eikä näin ollen purkaisi olemassa olevia kannustinloukkuja.

Saarivuo-Sirén väitti myös, ettei perustulosta aiheudu valtiolle lisäkustannuksia. Kuitenkin esimerkiksi Pentti Arajärvi on laskenut vihreiden kansalaispalkalle 7-8 miljardin euron hintalapun (Kalevi Sorsa -säätiön perjantaiyliopisto 15.12.2006). Vihreät eivät ole vastanneet tähän Arajärven laskelmaan, sillä heidän käsityksensä perustulon "ilmaisuudesta" perustuvat kuvitelmiin eikä laskukoneen käyttöön.

Perustulon käyttöönotolla saattaisi olla myös monenlaisia pidemmän aikavälin seurauksia yhteiskunnassa. Vihreiden malli perustuu Osmo Soininvaaran aiempiin esityksiin, ja niissähän keskeinen lähtökohta on työmarkkinoiden vapauttaminen kilpailulle. Soininvaara on viimeiset 20 vuotta pitänyt suomalaista työttömyysongelmaa rakenteellisena ja vaatinut minimipalkkojen alentamista. Kilpailukykymittausten, hyvinvointi-indikaattoreiden sekä - etenkin - työllisyystilastojen valossa suomalainen nykymalli on toiminut suhteellisen hyvin, varsinkin viime vuosina. Esimerkiksi pitkäaikaistyöttömyys on laskenut muuta työttömyyttä rivakammin. Työttömyysongelmaa on pystytty hoitamaan ilman palkka-alea, ja tästä lähtökohdasta pitää työmarkkinoita kehittää jatkossakin.

Valitettavasti myös Kauppalehti Presson (27.1) mukaan Vihreiden lisäksi kaikkien muidenkin puolueiden nuoriso-osastot demareita lukuun ottamatta ovat liittyneet kansalaispalkan kannattajiin. Onko tämä nyt Suomen tie? Hyvinvointi syntyy työstä ja se millä ehdoilla ja olosuhteissa työtä Suomessa tehdään, ratkaisee myös sen pystymmekö rahoittamaan sosiaaliturvan ja pitämään huolta myös heikoimmista.

Terveyspalvelut - joka pojan peruskauraa

Koulupaneelit on kivoja. Niissä on lupa ja suorastaan vaatimus puhua suoraan ja suomeksi ja ne, jotka minua vähääkään tuntee, tietää, että pidän suorapuheisuudesta. Nuorille pitää kärjistää ja vaikka vähän liioitella eri poliittisten suuntausten mielipide-eroja. Etteivät pääse syyttämään ainakaan meitä nuoria poliitikkoja siitä, mistä niin monet pääkirjoitustoimittajat tykkäävät usein poliitikkoja piikitellä - kaikkihan ne ovat samaa mieltä.

Tuossa männä päivänä kuitenkin pulssi löi pari sykäystä nopeammin - eli jännitti hieman - ennen erästä vaalipaneelia. Korson demarit olivat kutsuneet paikallisten ehdokkaiden (Pentti Puoskari ja Marja-Leena Murto) lisäksi allekirjoittaneen ja Niemi-Saaren Marin yleisölle avoimeen vaalipaneeliin Korson Lumoon. Ja uumoiluni osui oikeaan, keski-ikä ei ollut ihan lukiotasoa ja oikeastaan hyvä niin, oli kiva päästä puhumaan politiikkaa myös enimmäkseen eläkeläisistä koostuvalle yleisölle. No, näin jälkeenpäin voi sanoa, että ainakin paikalla olleiden kannattajien mukaan suoriuduin ihan kohtuullisesti.

Kuten arvata saattaa, terveyspalvelut olivat yleisökysymysten suosituin aihe. Osasin tätä uumoilla ja totesinkin yleisölle, että vaikka työelämän ja vapaa-ajan sektorin asioista se paras asiantuntemus allekirjoittaneelta löytyy, jokaisen itseään kunnoittavan poliitikon on osattava vastata kiperiin sosiaali- ja terveyspoliittisiin kysymyksiin - se on poliitikon peruskauraa.

Todella moni asia resurssipulan lisäksi riivaa maamme, kuitenkin vertailussa kohtuullisen hyvin pärjääviä, terveyspalveluitamme. Yksi järjettömyys olisi kuitenkin helposti ratkaistavissa. Paljon puhutaan vanhuksista ja erityisesti siitä, että kotihoito mahdollisimman pitkään on sekä vanhukselle inhimillinen ratkaisua, että yhteiskunnalle taloudellinen.

Nyt kuitenkin pieniä ja isompia havereita tuppaa sattumaan virkeimmillekin ikäihmisille silloin tällöin. Siinä tapauksessa tietysti hakeudutaan terveyspalvelujen piiriin ja tarvittaessa saadaan jopa erikoissairaanhoitoa. Ja kuten sanottu, meillä on kuitenkin niin hyvät terveyspalvelut, että vaiva laitetaan kuntoon nyt hoitotakuun aikaan kuntoon usein aika pikaisestikin.

Ongelma vaan on se, että siinä vaiheessa kun erikoissairaanhoidon vuodepaikalta pitäisi siirtyä kuntoutuksen piiriin, ei paikkoja enää löydykään. Ja niin nämä, kuntoutusta kaipaavat vanhukset odottelevat sitten sairaalassa paikan vapautumista, ruuhkauttavat sairaaloita ja potilasjonot jatkavat kasvuaan. Helsinki on muuten kunnostautunut tämän tulpan rakentamisessa, Vantaa petrasi hieman ostamalla Kaunialan sotavammasairaalan.

Kuten sanottu, ongelmia on monia, mutta jotkut niistä olisivat ihan oikeasti ratkaistavissakin. Ja olen muuten oikeasti sitä mieltä, että jos ihminen niin tahtoo, kotona asuminen on erittäin OK vanhoilla päivillä. Politiikkojen tehtävä on luoda kunnon järjestelmät ja poistaa turhat tulpat.