Atomivoimaa
Jep jep, koko eilinen (tiistai) päivä Teollisuuden Voiman vieraana Olkiluodossa tutustumassa atomivoiman ihmeellisyyksiin. Oppaana toimi TVO:n Martti Kätkä, joka omasi aivan käsittämättömän määrän tietoa ei vain energiapolitiikasta ja sähkömarkkinoista vaan myös ydinfysiikasta, prosessesista ym.
Olihan se tietysti vaikuttavaa nähdä esimerkiksi yksi ainoa pyörivä akseli, jonka voima riittä kattamaan 10% Suomessa käytettävästä sähköstä. Jännää, varsinkin pikkupojalle, joka on aina vaikuttunut kaikesta suuresta:)
Olkiluoto kolmosen työmaa nähtiin nato-lankojen (IAEA:n vaatimuksia) ja aitojen takaa, mutta tällä kertaa ei päästy lähempää seuraamaan viidennen ydinvoimalan rakentumista.
En ajatellut tässä ryhtyä käymään mitään kaiken kattavaa energiapoliittista keskustelua. Tyydyn vain toteamaan, että mielestäni yhtä ainutta energiamuotoa ei saa tulevaisuudessa sulkea vaihtoehdoista pois, mukaan lukien ydinvoima. Siis mikäli halutaan, että suomalainen työ ja teollisuus pysyy maamme rajojemme sisäpuolella ja hyvinvointi palvelut saadaan myös rahoitettua.
Mutta pari pientä huomiota jäi korvan taakse, jotka haluan tuoda esiin. Uraanista ja sen riittävyydestä puhutaan yhä enemmän ja enemmän. Se on tietysti luonnollista - polttoainetta pitää saada myös ydinvoimaloihin. Jos nyt ajatellaan, että uraanin saatavuus heikentyisi dramaattisesti ja hinta tuplaantuisi, niin ydinenergian kokonaiskustannukset Suomessa nousisivat vain noin 4%. Silti ydinvoima olisi yli puolet halvempaa kuin esim. hiili tai turve ja yli kolmannes halvempaa kuin tuulivoima. Vaikka uraanin hinta kolmin tai nelinkertaistuisi, jolloin tulee jo kysymykseen käytetyn uraanin uudelleenrikastaminen tai muista louhintatuotteista erotettava uuraani, niin silti ydinvoima on huomattavan huokeaa verrattuna muihin nykyisiin energiatuotantotapoihin. Ja tämä siis siksi koska polttoaineen osuus loppukustannuksista on ydinvoimassa kuitenkin niin pieni.
Toinen huomio, joka liittyy edelliseen pohdintaan, on Suomessa paljon kohua herättänyt uuraaninlouhinta. Toisin kuin kuvitellaan, on erittäin epärodennäköistä, että Suomeen perustetaa uraankaivoksia. Asialla olevat yhtiöt ovat ottaneet strategiakseen kaydä varmuuden vuoksi läpi vanhat 50-luvulla tehdyt tutkimukset uraaniesiintymistä. Arviot Suomen uraaniesiintymistä ovat sitä luokkaa, että todellakin kannatta ryhtyä uudelleenkäsittelemään jo käytettyä polttoainetta, ennen kuin meille avataan (edes koe-) uraanikaivoksia.
Ja kyllä, tuodaan siis edelleenkin se uraani Australiasta ja käytetään se täällä. Ei siis ole kaksinaismoralismia kannattaa ydinvoimaa yhtenä energiatuotannon muotona ja samaan aikaan "vaatia", ettää uraani tuodaan toiselta puoleltaa maapalloa. Nimittäin asia on niin, että se (uraani) tulee Australiasta kuparikaivannaisten sivutuotteena. Eli siellä siiss lapioidaan samaan tahtiin vaikka meillä ei atomivoimaa olisikaan...
Olihan se tietysti vaikuttavaa nähdä esimerkiksi yksi ainoa pyörivä akseli, jonka voima riittä kattamaan 10% Suomessa käytettävästä sähköstä. Jännää, varsinkin pikkupojalle, joka on aina vaikuttunut kaikesta suuresta:)
Olkiluoto kolmosen työmaa nähtiin nato-lankojen (IAEA:n vaatimuksia) ja aitojen takaa, mutta tällä kertaa ei päästy lähempää seuraamaan viidennen ydinvoimalan rakentumista.
En ajatellut tässä ryhtyä käymään mitään kaiken kattavaa energiapoliittista keskustelua. Tyydyn vain toteamaan, että mielestäni yhtä ainutta energiamuotoa ei saa tulevaisuudessa sulkea vaihtoehdoista pois, mukaan lukien ydinvoima. Siis mikäli halutaan, että suomalainen työ ja teollisuus pysyy maamme rajojemme sisäpuolella ja hyvinvointi palvelut saadaan myös rahoitettua.
Mutta pari pientä huomiota jäi korvan taakse, jotka haluan tuoda esiin. Uraanista ja sen riittävyydestä puhutaan yhä enemmän ja enemmän. Se on tietysti luonnollista - polttoainetta pitää saada myös ydinvoimaloihin. Jos nyt ajatellaan, että uraanin saatavuus heikentyisi dramaattisesti ja hinta tuplaantuisi, niin ydinenergian kokonaiskustannukset Suomessa nousisivat vain noin 4%. Silti ydinvoima olisi yli puolet halvempaa kuin esim. hiili tai turve ja yli kolmannes halvempaa kuin tuulivoima. Vaikka uraanin hinta kolmin tai nelinkertaistuisi, jolloin tulee jo kysymykseen käytetyn uraanin uudelleenrikastaminen tai muista louhintatuotteista erotettava uuraani, niin silti ydinvoima on huomattavan huokeaa verrattuna muihin nykyisiin energiatuotantotapoihin. Ja tämä siis siksi koska polttoaineen osuus loppukustannuksista on ydinvoimassa kuitenkin niin pieni.
Toinen huomio, joka liittyy edelliseen pohdintaan, on Suomessa paljon kohua herättänyt uuraaninlouhinta. Toisin kuin kuvitellaan, on erittäin epärodennäköistä, että Suomeen perustetaa uraankaivoksia. Asialla olevat yhtiöt ovat ottaneet strategiakseen kaydä varmuuden vuoksi läpi vanhat 50-luvulla tehdyt tutkimukset uraaniesiintymistä. Arviot Suomen uraaniesiintymistä ovat sitä luokkaa, että todellakin kannatta ryhtyä uudelleenkäsittelemään jo käytettyä polttoainetta, ennen kuin meille avataan (edes koe-) uraanikaivoksia.
Ja kyllä, tuodaan siis edelleenkin se uraani Australiasta ja käytetään se täällä. Ei siis ole kaksinaismoralismia kannattaa ydinvoimaa yhtenä energiatuotannon muotona ja samaan aikaan "vaatia", ettää uraani tuodaan toiselta puoleltaa maapalloa. Nimittäin asia on niin, että se (uraani) tulee Australiasta kuparikaivannaisten sivutuotteena. Eli siellä siiss lapioidaan samaan tahtiin vaikka meillä ei atomivoimaa olisikaan...
posted by Antti at 12:37 AM
1 Comments:
Tuossa kirjoituksessa oli asiaa.
Ydinvoiman vastustus perustuu hyvin suureksi osaksi energiamuotoon liitettyihin ennakkoluuloisiin mielikuviin ennemmin kuin tosiasioihin. Ydinvoiman kannattajia usein arvostellaan epäeettisyydestä, mutta itse en näe paljoakaan kehuttavaa ydinvoiman vastustajien agendassa, jonka - tiedostettu tai tiedostamaton - seuraus on Suomen entisestään kasvava riippuvuus öljyteollisuudesta. Lienee selvää, että kuudennesta ydinvoimalasta tarvitaan päätös jo lähivuosina.
Post a Comment
<< Home